”Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun”. Ei siihen totu vaikka sitä kuulisi monta kertaa. Joka kerta tuntuu yhtä pahalta. Ensin innostuu ja sitten pettyy. No, kokemus sentään oli hieno. Pääsin haastattelussa eteenpäin toiseenkin vaiheeseen ja sieltä sain kotitehtävän, jota väänsin viikon. Ei sitten onnistunut silti. Turhauttavaa kun tietää panostaneensa ihan täysillä ja sitten yritys ei panosta yhtä paljon. ”Emme rekrytoi, palataan asiaan elokuussa”. Ei auta kun laittaa uusia hakemuksia menemään ja toivoa että jostain löytyy se minun unelmien työpaikka.
Tänään olin myös koulun pääsykokeissa, to ja pe tiedossa vielä kahdet pääsykokeet. Eli syksyllä alkaa sitten koulu jos ei muuta sitä ennen ole tullut vastaan. Toivon pääseväni edes johonkin näistä kolmesta koulutusvaihtoehdoista. Pettymys on suuri jos vastaus näistäkin kaikista on tuo sama millä tämän kirjoituksenkin aloitin. Nyt en uskalla sitä edes ajatella. Toivotaan parasta ja nautitaan samalla kesästä!
Sain viime maanantaina kutsun työhaastatteluun!! Voitte kuvitella fiilistä, ihan mieletöntä! Haastattelu oli keskiviikkona ja fiilis senkun kasvoi. Kiitos kuuluu valmennukselle, haastattelu meni tosi hyvin! Olin valmistautunut hyvin, en mennyt lukkoon, sain sanottua ne asiat mitä olin ajatellutkin ja mielestäni annoin itsestäni realistisen kuvan – juuri sellaisen kun olenkin. Aivan mahtavaa. Kyllä kannattaa panostaa siihen että miettii asioita etukäteen, pohtii miten kannattaa itseään ilmasta jotta lyhyessä ajassa saa annettua itsestä kaiken mahdollisen irti. No musta tuntui että ei ainakaan haastattelun perusteella voida hylätä.
Tälläviikolla tuli uusi puhelu, kutsu toiselle kierrokselle! Tällä kerralla vuorossa on myös joku tehtävä. Nyt täytyy keskittyä huominen päivä siihen että mietin mitä teen, mitä siellä voisi tulla vastaan.
Nyt jo on hieman ristiriitaiset fiilikset, jos otan vastaan ekan työn mitä on työttömänä tarjottu niin jääkö multa joku mieletön mahdollisuus väliin, vai onko tää se mieletön mahdollisuus? Pitää vaan olla positiivinen, kiitollinen tästä madollisuudesta. Katsotaan nyt tää kortti loppuun saakka. Mikäli mua ei valita paikkaan, onhan tää silti ollut tosi mahtavaa että oon saanut haastattelukutsun, ensimmäisestä ja ainoasta kunnollisesta hakemuksesta minkä olen tehnyt! Ajatella.
Te-kurssilta jäi käteen henkilökohtaista valmennusta kouluttajan kanssa. Takana nyt toinen käynti ja kyllä voin sanoa että hyvältä tuntuu että joku välittää, jotakuta kiinnostaa ja joku on oikeesti sitä mieltä että minä työllistyn ja oon tosi hyvä!
Tälläkertaa keskityttiin keskustelemaan miten voisin parantaa CV:täni ja millä lailla voisin tehdä siitä sellaisen joka erottuisi massasta kunnolla. Mulla olikin jo hurjasti ideoita ja valmentajan ideat tuki kyllä minun ideoitani.
Samalla keskusteltiin siitä portfoliosta. Kyllä tuli tyhmä fiilis. Valmentaja sanoi että Googlaa… niimpä! Tottakai. Miksen itse tajunnut. Googlaan free portfolio ja johan löytyy sivustoja jonne sellaisen voi rakentaa. Eli eikun hommin. 5.5. päättyy haku yhteen kiinnostavaan työpaikkaan jossa vaadittiin sähköistä portfoliota, eli nyt pitää kiireesti saada materiaalia sinne, mutta ei toki kiiruhtaen. Vaan huolellisesti. Noh, mun vapaaehtoishommista alkaa tippua sen verran materiaalia kokoajan, että enköhän jotain saa aikaiseksi.
Mutta kyllä kannattaa tuo valmennus. Voin sanoa että ihmettelen miksei kaikkia valmenneta samalla lailla. Pysyy oikeesti kiinni siinä työnhakuumoodissa ja tavoite on kokoajan kirkkaana mielessä MINÄ SAAN TÖITÄ. Ja minä saankin, ihan kohta – uskokaa vaan :D! Tänään on hyvä päivä!
ps. valkovuokotkin jo kukkivat! Kevät tulee jo kohisten!
Tänään taas tuntui siltä että ei jaksaisi. Onko lapsen pakko käydä hoidossa jos itse vaan ”makaan kotona”? Saanko edes töitä mistään? Kelpaanko kellekkään?
Sitten lähdettiin, pikkutyyppi hoitoon, itse takaisin kotin ja koneelle. Kolme hakemusta lähetetty ja taas se iski – hirveä innostus. Jee, mitä jos mä pääsenkin just tohon firmaan töihin? Mitä jos ne nyt soittaakin sieltä heti ja kiinnostuu mun CV:stä? Ja samalla – mitä jos ne ei soitakkaan. Mitä jos taas kuluu toiset 2kk, kohta 6kk ja sitten vuosi? No, syksyllä plan B on se että mä menen kouluun, mutta onkohan se sittenkään oikea reitti minulle, en tiedä. Tuskimpa kukaan muukaan osaa siihen mitään vastata. Elämä tuo tullessaan yllätyksiä joka päivä, se miten ne itse ottaa on ehkä se tärkein. Mä tiedän että oon yrittänyt parhaani ja yritän edelleen tän työllistymisen eteen tehdä kokoajan, samalla kehitän itseäni ja haastan tekemällä juttuja joita en ole ennen tehnyt. Mutta nöyryyttävältä tuntuu madella firmojen edessä – vaikkakin sähköpostin välityksellä.
Työhakemuksissa oon törmännyt siihen että pitäisi olla portfolio. Hehhe, kaikki mitä oon työajalla tehnyt on salassapitosopimuksen alaista työtä. Ei mulla siis ole portfoliota. No onneksi oon tehnyt näitä vapaaehtoishommia, on niistä nyt sitten ollut apua kun oon lähettänyt niistä työnäytteitä. Saas nähdä poikiiko ne mitään. Valitettavan kallista vaan on, pakko mun on visiin ostaa itselleni Adoben CC:n photari omalle koneelle, en saa muuten tehtyä lisää työnäytteitä.
Huomasin muuten että kävijoitäkin tässä blogissani on ollut, ihan kiva juttu, vaikka itsellenihän tätä teen, tavallaan harjoitukseksi, tavallaan portfolioksikin. Jos joku kysyy niin voin vastata – joo, mäkin blokkaaan :D.
Mukavaa maanantaita taas – työntäytteistä, yllätyksellistä viikkoa!
Huh, tänään pitäisi laittaa ensimmäiset työpaikkahakemukset maailmalle. Hirveän jännittävää! Miten sitä onkaan niin itsekriittinen ja pelokas että mitä jos mulle nauretaan tai mitä jos en riitä tai kelpaa. Toisaalta, firmathan saa varmaan satoja hakemuksia viikoittain, tuskimpa ne nyt tätä mun yhtä hakemusta ehtivät naureskella. Toisaalta, ihan sama jos nauravat. Jännittää silti. Tämän uuden elämän edessä oleminen on tosi jännää. Toisaalta sitä on niin valmis menemään uuteen paikkaan jo töihin, toisaalta sitä haluaisi että voisi hetken vielä nauttia tästä jännityksestä että mikä on se minun tuleva työpaikkani.
Tiistaina kävin yhdessä firmassa ja jätin CV:ni mukavan jutustelun jälkeen. Jännittää, mahtaakohan sieltä ikinä kuulua mitään perään. Olisi kuitenkin yksi mun top 10 listan työpaikka. Olin myös henkilökohtaisessa työelämävalmennuksessa tiistaina, sain sieltä kasan työpaikkoja joihin pitäisi nyt laittaa hakemuksia. Jännittää sekin :D. Mitä jos sieltä nappaakkin yhtäkkiä – ja pumps vaan olen takaisin oravanpyörässä. Kyllä mulle kelpais vielä muutama viikko hiekkalaatikkoleikkejä.
Insinöörismiehellä on kaiken lisäksi tulossa toukokuussa kolme viikon mittaista loma- ja työmatkaa. Jos mä olisin myös töissä, olisin aika rikki jo pelkästä ajatuksesta. Nyt kun ei itsellä ole mitään pakkorutiineja, ei sen puolesta ole hätää. Kunhan vaan tulee ehjänä kotiin tuliaisten kera niin oon tyytyväinen.
Nonniin, kahden viikon (7 päivän) kurssi on takana työllistymisvalmennusta.
Mitä jäi käteen? No aivan valtavasti!
Kurssin sisältö oli aivan loistava, CV kuntoon, itsetunto kohdilleen ja eikun hakemaan töitä tai kouluun. Juuri niitä asioita mitä olin vailla! Motivaatiota oli kyllä ennestäänkin, mutta itsetunnon kanssa on tekemistä jatkuvasti, varsinkaan kun ei saa sitä kannustusta. Enkä tarkoita sillä että pitäisi sitä saada jatkuvasti, vaan päinvastoin, jos jotain mielipiteitä työnhakuuni on, voisi ne negatiiviset joskus jättää sanomatta. Tai siis aina. Mielellään. Kyllä mä tämän tonttini hoidan itsekkin, ei nyt tarkoitus sentään ole jäädä kotiin makaamaan niinkuin olen jo aiemminkin kirjoittanut.
CV on nyt tosi hieno, hioin sitä tosi monta kertaa ja lopputulokseen olen tyytyväinen, Ainakin melkein. Jos olisi ollut kunnon softat koneella, niin uskoisin että olisin ollut vielä tyytyväisempi hiotessani ja viimeistellessäni kaikkia asioita kuntoon saakka. Noh, kaipa tälläkin nyt töitä saa. Hakea aion ainakin. Sitä täydellistä työpaikkaa.
Kurssilla oli tosi kivaa muutenkin, sai taas syyn miksi herätä aamulla ja paikan mihin mennä. Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne on jännä asia. Se että pistetään 10 ihmistä samaan tilaan 7 päiväksi on jotenkin jännä ihmiskoe, miten löytää ne tyypit kenen kanssa heti synkkaa ja miten taas jonkun kanssa ei lainkaan. No onneksi meidän kurssilla ei noita jälkimmäisiä ollut, pelkästään kivoja tyyppejä vaan. Ja kun monta päivää jankataan positiivisin mielin samaa asiaa, ei voi kun itsekkin alkaa positiivisesti uskomaan siihen. Näitä kursseja pitäisi oikeastaan olla joka kuukausi päivä pari, jotta motivaatio ja innostus säilyisi kaikilla muillakin työttömillä. Meidänkin kurssilla oli muutama vähän vanhempi ihminen jotka selvästi olivat luovuttaneet, mutta innostuivat uudelleen hakemaan töitä. Toivottavasti löytävätkin.
Sain myös hyvät eväät jatkoon ja vielä henkilökohtaista valmennusta lisää, huomenna taas menossa tunniksi. Ilmeisesti näkivät minussa potentiaalisen työllistyjän joka kaipaa vaan vähän kannustusta.
Näiden kahden viikon aikana sain myös uutta buustia tehdä sitä mun jännittävää vapaehtoistyötäni myös, aineistot on melkein valmiit. Ideat vain ryöpsähtelivät minusta ulos. Kyllä tää on vaan alaa josta mä nautin ja saan onnistumisen tunnetta jatkuvasti. Vielä kun löytäisi sen työpaikan jossa saisi olla motivoitunut ja jossa motivoitaisiin positiivisella ilmapiirillä kehittymään entistä enemmän.
Mä uskon että mä löydän sen vielä. Tai Katri Helenan sanoin, ”minä toivon”.
Noniin. sain eilen kelasta kirjeenä päätökset joita sieltä tilasinkin ja huomasin että FINKAsta oli laitettu mulle sähköpostia. Siis ihan henkilökohtaisesti. Olin aika hämmentynyt, toki tosi onnellinen, siitä että näinä aikoina kun mainostetaan että on niin paljon lomautettuja jne ja kassoilla kovin kiirettä, että kuitenkin voi saada henkilökohtaista palvelua ja vielä hyvää sellaista. Asia nimittäin liittyi tuohon ansiosidonnaiseni maksatukseen ja vielä niin että saisin rahat mahdollisimman pian :). Nyt siis eka tili tulossa jo ensiviikolla – jihuu! En uskaltanut vielä nettipalvelusta käydä kurkkaamassa minkälainen tili tulossa, mutta pääasia että jotain. On nimittäin aika ahdistavaa kun ei tiedä koska saa taas laskuja maksettua. No nyt tietää :). Eli kaikki kiitos FINKAN asiakaspalveluun. Tää lomautettuna/työttömänä oleminen kun välillä tuntuu aika nöyryyttävältä, niin kiva että jonkun mielestä mun asia on sellainen että sen eteen tehdään kaikki jotta homma menisi oikein ja sujuisi ajoissa. Tulipas hyvä viikonloppufiilis!
Sain puhelun FINKASTA maanantaina, että mun hakemusta käsitellään. Mahtavaa! Hieman oli epäselvyyksiä päivämääristä jollon oon ollut äitiyslomalla, hoitovapaalla, osittaisella hoitovapaalla jne. mutta tämä vain positiivista, ilmeisesti näistä ei rangaista vaan päinvastoin; ansiosidonnainen lasketaan ajalta ennen äitiyslomia. Aivan mahtavaa. Tietää hieman helpotusta rahahuoliin, kunhan nyt vain tilille tupsahtaisi se ensimmäinenkin ansiosidonnainen. Siihen asti elelläänkin possurahoilla :). Parempia uutisia ei olis voinut tälle viikolle toivoa.
Kevät senkun etenee, pääsiäinen lähestyy ja mulla mieli senkun piristyy :D.
Ensiviikolla alkaakin sitten se 2 viikon kurssi. Jännää. Vähän jännittää myös aamuherätykset, miten mä taas sopeudun. Toivottavasti kurssi on tosi antoisa, innolla odotan. Siihen asti saakin taas nämä yökaudet tehdä vapaehtoishommia. Kohta on koiraporukan lehti painossa ja tuon toisen vapaaehtoishomman aineistot valmistumassa pikkuhiljaa.
Kävin eilen keskiviikkona TE- palvelutapaamisessa. Olikin olikein positiivinen kokemus. Sain hyviä vinkkejä ja neuvoja mitä kannattaa tehdä ja lisäksi pääsin mukaan Take Off – äkkilähtö töihin! -kurssille joka on jo heti pääsiäisenä, eli viikon päästä. Kurssin ajalta saa vielä korotettua ansiosidonnaista ja kulukorvauksia, eli senkin puolesta kannattaa osallistua. Itse odotan että saisin CV:n päivitttyä siellä vihdoin julkaisukelpoiseen muotoon joka sitten poikisi myös haastatteluja töihin.
Ansiosidonnaisen hakemuksen liitteet sainkin skannattua tiistaina, mutta niiden laittaminen FINKAAN on vielä tekemättä 🙁 motivaatiota olisi mutta ei aikaa olla koneella iltaisin, elilenkin nukahdin samalla kun nukutin tyyppiä. Noh, uni tekee hyvää enkä usko että rahan tulo on nyt päivistä kiinni.
Kevättä kohti mennään kohisten, tiistaina oli ihan mielettömät revontulet ja perjantaiksi odotetaan auringonpimennystä. Näiden ihanien luonnonilmiöiden seuraaminen saa kyllä omankin mielialan korkealle. TE-keskuksestakin sain niin positiivista palautetta asenteestani, että toivon sen säilyvän samanlaisena myös mahdolisissa työhaastattelutilanteissa.
Siitä kuntapäivistä poiki myös mukavia luottamustehtäviä osalleni, juuri ammattiani vastaavia hommia :D. Oli tosi mahtava fiilis ekan palaaverin jälkeen, ensiviikolla taas lisää luvassa. Jotenkin musta tuntuu että tää lomautusaika on ihan mahtava mahdollisuus, just nyt mulla on tosi hyvä olla!
Uh, skannaa sitä ja tätä, kopioi nämä ja nämä… mutta millä ja missä?
Töissä ollessa tottui siihen että kaikki kopiot ja skannaukset hoituivat käden käänteessä, vaan nyt on vähän enemmän ongelmaa sen suhteen. Kotona on kyllä tulostin, mutta ei muita ominaisuuksia. Outoa miten tämäkin asia on ollut itsestäänselvyys, ns. työsuhde-etu. Siispä mulla seisoo edelleen tuo ansiosidonnaisen päivärahan anomus koska en ole saanut laitettua liitteitä ja insinöörismies ei aamuisin muista ottaa mun papereitani mukaan skannattavaksi. Noh, ehkä koitan kännykkäkameralla kuvata ne… mahtaakohan kelvata.
Tällä viikolla tyyppi on kotona koska pph lomailee, mutta onneksi. Ihana auringonpaiste inspiroi siivoamaan ulkovaraston perinpohjin. Sainpahan jotain hyödyllistä aikaiseksi. Koko viikoksi on luvattu samanlaista ilmaa, kyllä vaan kesän tulo piristää mieltä. Myös työpaikkojen määrässä huomaa kesän tulon, kesätöitä kun on tarjolla kokoajan enemmän ja enemmän, kokoajan koitan olla silmät auki, josko löytyis jotain sopivaa mullekkin :).
Huomenna illalla on eka palaveri liittyen niihin kuntapäiviin mistä aikaisemmin jo mainitsinkin, pääsee työhön kiinni sitten kunnolla kun tietää speksit. Jee, innolla odotan.
Sain TE-palveluista puhelun Tiistaina ja tapaamisajan jo ensiviikon keskiviikolle. Aika nopeaa toimintaa mielestäni. Kuitenkin vasta 2 viikkoa työttömyyttä takana. En ole ehtinyt itse laitella hakemuksia mihinkään, vielä olen jotenkin alkushokissa tästä kaikesta. Tänään pitäisi laitella kassallepäin ansiosidonnaishakemuksia, mtta jotenkin senkin tekeminen tuntuu ponnistukselta.
Onneksi ulkona paistaa aurinko! Kaikki tämä pohdinta ja ahdistus on helpompi käsitellä kun vaan menee tonne ulos ja miettii vaikka lenkkipolulla mitäköhän sitä haluais isona tehdä. Yhteishakuu on vielä päällä, pitäis varmaan jostain kaivaa esiin tiedot mihin nyt haetaan ja olisko mulle jotain tarjolla. Vähän hassua kun tuntuu että kaikki ovet ovat edelleen mulle auki, mä voin tehdä mitä vaan. Todellisuudessa mä kai odotan että joku löytäis mut täältä kotoa, ja että mä olisin niille just tälläisenä tosi hyvä :D.
Ensimäinen kokonainen työttömyysviikko on kohta ohi. Mitä tuli tehtyä?
Kelasta vastattiin että heitä ei kiinnosta mun lomautus, ei ilmeisesti vaikuta hoitomaksuihin jos tulot putoaa, mutta odottappas vaan jos ne kasvaisi…
TE-keskukselle sain lähetettyä ammatinvalintaa koskevan hakemuksen, nyt odotellaan sieltä yhteydenottoa. Olipas taas sekin lomake, hyvin olisi voinut puhelimessa kysyä ne samat asiat, jolloin aikaa olisi säästynyt noin viikko. Tää on tätä ihme lomakebyrokratiaa.
Yhteishaku päättyy 17.3. pitäis kai niitäkin asioita ehtiä katselemaan, jos oikeesti haluaa syksyllä johonkin kouluun.
Ensviikolla saakin sitten laittaa ensimmäisen työttömyyskorvaushakemuksen menemään, toivottavasti se järjestyy nopeasti ja saisi taas ’palkan’ juoksemaan. Ahdistaa nimittäin tämä ajatus rahattomuudesta.
Muun ajan olenkin käyttänyt sitten tosi hyödyllisesti – sain siivottua makkarin, mutta se oli vasta 1/4 eli sarkaa riittää! – tai no, jos laskettaan kylppäri/sauna, niin sitten se oli vasta 1/5…. ja jos otetaan ulkovarastokin mukaan, niin 1/6…. että onneksi ei nyt ehkä työllisyys iske ensiviikolla :D.
Sain ilmoittauduttua myös vapaaehtoishommiin, erään pikkupaikkakunnan kuntapäiville olis tarkoitus nyt järjestää kirppis ja mainoksien suunnittelu annettiin myös mun vastuulle. Tämä tulee olemaan varmaan mielenkiintoista ja innolla odotan että on jotain ’oikeeta tekemistä’. Tää näyttää myös hyvältä CV:ssä (sekin pitäis jaksaa päivittää vielä uusiksi).
Lisäksi sarkaa riittää koirayhdistyksemme lehden taitossa sekä vuosikirjan taitossa, jossa lupasin myös auttaa, mullahan tätä ylimääräistä aikaa kun on :D!
Kyllä tää isopyörä pyörii ilman muakin näköjään, mutta kivaa olis tehdä jotain hyödyllistä ja tuntea itsensä tarpeelliseksi (ja saada rahaakin).
Tyyppi nukahti viimein päikkäreilleen niin alkoi työttömän arki taas. Tänään listalla oli vuorossa Kelan ilmoitukset ja työttömyyskassaan ilmoittautumiset, mutta enpä sitten tehnytkään muuta kun yritin noin tunnin soittaa Kelan asiointipalveluun (”juuri nyt on ruuhkaa”) enkä saanut edes jätettyä soittopyyntöä, joten jätin e-viestin. Käsittelyaikaa 1-8 viikkoa. Just! Työttömyyskassaan ei saakkaan tehtyä ”ennakkoilmoitusta” eli pitää muistaa ensiviikolla laittaa eka hakemus sisään. Ahdistavaa :(. Ahdistaa kun ei tiedä koska seuraava ”palkka” tulee tilille, laskut kuitenkin tulee säännöllisesti joka kuukausi. Onneksi Insinöörismiehelle tulee palkka säännöllisesti, tosin hänkin on tottunut että isot tulot – suuret menot, joten voi olla hieman sopeutumisvaikeuksia näin alkuun kun mun tulot lakkaavat (lakkasivat). Kumma kun nykyaikana ei saa tehtyä mitään netin kautta kunnolla (pitäisikö yrittää hakea Kelaan töihin, tuntuu olevan kiirettä).
LOMAUTUS, mikä ihana tekosyy olla kotona. Vai onko?
14 vuoden ahkeran työnteon jälkeen kun palkitaan antamalla toistaiseksi voimassa oleva lomautuslappu käteen
niin ei kyllä ensimmäinen ajatus ole ” jippii”. Uuden työn hakuu siis alkakoon. Kotiin en aio jäädä makaamaan.
Lomautus alkoi 24.2. ja tämän blogin tarkoitus onkin ehkä osoittaa minulle itselleni miten paljon työtä teen sen eteen että työllistyisin mahdollisimman pian, toisaalta mitä muuta hyödyllistä saan tehtyä lomautukseni aikana.
Olen viimeksi ollut työttömänä 14 vuotta sitten. Toki työssäolovuosiini sisältyy 1,5v aika, jolloin olin äitiyslomalla, mutta sitä ei voi mitenkään verrata työttömänä olemiseen. Kaikki on muuttunut tällävälin. On todella vaikea yrittää päästä takaisin oravanpyörään kun ei ole edes 14 vuoteen ajatellut työpaikan vaihtamista ja nyt se on pakon edessä. Pitää muistaa päivittää CV, tehdä ilmoitukset TE-keskukselle, Kelaan, Työttömyyskassaan jne. Kaikki kuulostaa teoriassa ihan helpolta, mutta on kovin hankala saada mahtumaan kaikki tärkeä osaaminen yhteen A4 paperiin, puhumattakaan siitä että osaisi edes hakea töitä kun oma ammatillinen taito on 14 vuoden jälkeen vähän vanhentunut ja se mitä tässä 14 vuoden aikana on tehnyt niin vastaavaa työtä ei taida missään olla. Mitä haluan edes tehdä? Missä haluaisin työskennellä? Haluaako kukaan edes palkata minua? Miten erottua joukosta? Siinäpä niitä kysymyksiä.
Tässä viikon aikana olen ehtinyt ilmoittautua TE-keskukselle ja heti sainkin puhelinsoiton jossa sovittiin että minut ohjataan nyt aluksi ammatinvalintaan, josko sitäkautta löytyisi minulle jotain ihan uutta tekemistä. Myös CV on päivitetty, mutta en tiedä onko se kelvollista luettavaa.
Oman haasteen työnhakuun luo 2,5v lapseni. Tyypillä on hoitopaikka yksityisellä PPH:lla, eli sen puolesta pystyisin keskittymään työnhakuun täysipäiväisesti, mutta sitten tuleekin se MUTTA. Ihan mielellään olisin myös lapsen kanssa kotona kun Tyyppi kerran on vielä noin pieni… jokainen päivä on siis vähän niinkuin valinta, viedäkkö lapsi hoitoon ja hakea töitä, vaiko nauttia yhdessäolosta kotona kun siihen kerran on mahdollisuus. No, alkuun nyt sovittiin että Tyyppi saa käydä hoidossa alkuviikolla jolloin minä saan tehokkaasti keskittyä työnhakuun ja loppuviikosta meillä on sitten aikaa keskittyä toisiimme.
Tätä blogia taidankin sitten kirjoittaa yöaikaan. Saas nähdä miten käy. Jännittäviä muutoksia on joka tapauksessa edessä, uusia asioita, uusia ihmisiä, uusia tilanteita – ja kenties se Uusi Työpaikka?
Ajattelin kuitenkin antaa itselleni armoa sen vertaa, että sallin myös ihan vaan olemisen, vapaasta nautiskelemisen. Tää on sitä kuuluisaa Down Siftausta – eikös. Irti oravanpyörästä – sitähän kaikki toivoo. Nyt kun se on vähän pakosti mulle määrätty, niin miksi ei siitä myös vähän nautteisi. Tää on nyt mun aika kerätä voimia uutta elämää varten. Ehtii touhuumaan Tyypin kanssa kaikkea kivaa, ehtii ottamaan omaa aikaa, harrastamaan, siivoamaan, tekemään kotona vähän sisustus- ja remonttihommia, harrastamaan taas Koiran kanssa. Ainakin ehtii ajattelemaan mitä kaikkea olisi kiva ehtiä, nyt kun on sitä kuuluisaa aikaa. (Ehtii ehkä jopa nukkumaan).
Tämä on lomautetun kolkkytplus rouvashenkilön työllistymis- ja kotiinsopeutumisblogi. Tarkoitus on käsitellä kaikkea maan ja taivaan väliltä, liittyen työttömyys- ja työllistymisasioihin, sivuten myös normiarjen selviytymistarinaani kera Tyypin (2,5vee), Insinöörismiehen sekä Koiruuden kanssa.
TODO
- ilmoittaudu työttömäksi (chek!)
- Ilmoita KELAAn (chek! - no ainakin yritin)
- Ilmoita kassaan (FINKA) -chek!
- hae korvauksia -chek!
- päivitä CV
- hae töitä
- työllisty!
